Nuhevima -projektissa on nyt reilun
vuoden verran suunniteltu ja testattu kolmea erilaista kasvisten
menekinedistämisen menetelmää toisella asteella opiskelevien nuorten parissa.
Tutustuminen kasvisten ja hedelmien käyttöön, sekä niiden hyviin ominaisuuksiin
niin terveyden kuin ympäristön kannalta on saanut muodon luennoista, aistilähtöisistä työpajoista sekä
tuotekehityspajoista. Projektin tässä vaiheessa on kerätty jo opiskelijoiden
omia arvioita hedelmien ja kasvisten kulutuksesta ja makumieltymyksistä, mutta emme
voi vielä tehdä johtopäätöksiä eri menekinedistämismenetelmien vaikutuksista.
Eri maissa on kuitenkin
aiemmin tutkittu ja testattu erilaisilla menetelmillä lasten ja nuorten
ruokailutottumusten muutoksia ja suhtautumista kasviksiin. On myös pohdittu millä eri näkökulmilla tai
motivointikeinoilla päästään parhaimpiin tuloksiin eri ikäisten lasten
kohdalla. Olisiko aistilähtöisissä menetelmissä ja erityisesti muissa kuin
makuaistiin perustuvissa keinoissa ratkaisu?
Onko tutustuminen uusiin ruokiin parempi aloittaa esimerkiksi käsin koskettelemalla
ilman syömistä vai tulisiko vauvat tutustuttaa ensin tuoksujen avulla
kasviksiin? Auttaako tuttuuden tunteen luomisessa jokailtaiset satuhetket
kasviskirjan parissa ja madaltuuko sitä kautta kynnys maistaa uusia makuja?
Mitä jos raaka-aineet ovatkin hauskan muotoisia, tai niistä lähtee puraistessa
mukava ääni? Tai maistamiskokeiluista
saa pieniä palkintoja?
Nämä ja monta muuta menetelmää on esitelty review-artikkelissa
”Should healthy eating programmes incorporate
interaction with foods in different sensory modalities? A review of the
evidence” (Paul Dazeley,
Carmel Houston-Price, Claire Hill. British Journal of Nutrition (2012), 108, 769–777).
Katsauksen perusteella voidaan sanoa, että innovatiivisia ja oivaltavia
menetelmiä on tehty jo monessa paikassa, mutta pitkälle meneviä johtopäätöksiä
näistäkään interventioista ei olla vielä pystytty tekemään. Tutkimusta ja
rohkeita kokeiluja tarvitaan siis lisää.
Useimpien tutkimusten pääpaino on ollut vahvasti
pienten lasten ruokailutottumuksissa. NUHEVIMAn
näkökulmasta mielenkiintoista onkin selvittää, miten kokemuksia ja tuloksia
voidaan hyödyntää nuoriin aikuisiin – vai voiko niitä? Kuinka pitkäaikaisia
vaikutukset ovat eri menetelmissä? Artikkelissa nostetaan myös esille se, että
avainasemassa menetelmästä riippumatta on se, että lapset nauttivat
osallistumisesta eri aktiviteetteihin. Oppimisen tulee siis olla mukavaa ja
hauskaa! Siihen myös me pyrimme.
Meillä kaikilla on oma erilainen ruokailuhistoria.
Makuja ja ruokailutapoja on omaksuttu ruokapöytien ääressä niin kotona,
kouluissa kuin ystävien kesken. Jotkut meistä vierastavat uusia ruokia enemmän
kuin toiset ja omien tottumusten muuttaminen vanhempana voi olla jo hankalaa.
Mutta toisaalta makumieltymykset voivat myös muuttua iän myötä: entinen luultu
“inhokki” onkin nykyisin lempikasvis. Näin kävi itselleni palsternakan kanssa.
Luulin, epäilin, hylkäsin vuosiksi ja sitten eräällä ruokakurssilla sain
valaistuksen! Ei tarvinnut kuin maistaa ja voittaa hieman vahingossa omat
epäluulonsa, ja ihana raaka-aine löysi tiensä keittiööni.
Nyt on opiskeluvuosi jälleen käynnistymässä ja
syksy on perinteisesti uusien alkujen aikaa. Haastammekin tänä syksynä kaikki
Nuheviman yhteistyöoppilaitokset rohkeasti mukaan maistelemaan ja löytämään
(vaikka vahingossa) uusia lempikasviksia ja hedelmiä!
Mukavaa syksyn alkua projektitiimin puolesta,
Susanna
